Rakas Taidepäiväkirjani

Muistan erityisen hyvin sen päivän, kun aloitin taidepäiväkirjani ensimmäisen sivun. (Tosin tuolloin en vielä ajatellut, että luonnoskirjani oli taidepäiväkirja, mutta sellaiseksihan se vähitellen muodostui.) Olin väsyttänyt itseni liialla (työn)tekemisellä ja ajautunut tilanteeseen, etten saanut vapaallakaan oikein mitään aikaiseksi. Halusin kuitenkin tehdä jotain, niinpä päätin että alan piirtämään luonnoskirjaan lyijykynällä vapaata viivaa aamuisin, viisi minuuttia päivässä. Enempää en olisi jaksanutkaan.

Vähitellen viivan piirtämisestä muodostui aamuinen rutiini, lyijykynä alkoi saada lisäkseen värikynät ja tussit ja lopulta vesivärit. Sitten akryylit ja liidut. Hankin toisen kirjan ja vielä kolmannenkin. Huomasin, että tällä pienellä hetkellä oli uskomaton vaikutus omaan olotilaani. Tuntui, että sitä myöten kun viivaa syntyi paperille, myös ajatukseni alkoivat jäsentymään ja aloin saada asioista taas kiinni.

Pohdin, että ehkäpä on muitakin, jotka voisivat tällaisesta tekemisestä saada iloa ja aloin kehitellä taidepäiväkirjakursseja. Korona sattui sitten vielä sopivaan saumaan keskeyttämään kaiken livekurssitoiminnan.

Taidepäiväkirja, tai Art Journal, ei toki ole minun keksintöni, vaan taidepäiväkirjoja ja -kursseja on lukuisia erilaisia versioita. Se millaiseksi omat kurssini muodostuivat, poikkeaa hieman perinteisestä taidepäiväkirjatyöskentelystä. Halusin kannustaa ihmisiä piirtämään ja maalaamaan vaikka kokisi, että ei osaa. Tehtävistä tein helppoja, jotta kynnys aloittamiseen olisi mahdollisimman matala. Innostuin itse erilaisista kokeiluista, rajojen rikkomista ja ajatuksesta, että välineitä voi käyttää myös tavallisesta poikkeavalla tavalla. Halusin kannustaa muitakin tekemään taidetta toisin ja hiljentää sisäisen kriitikon, joka liian usein kommenteillaan saa luovan tekemisen loppumaan. Ja ennenkaikkea, halusin että tehtävän tekemiseen riittäisi viisi tai kymmenen minuuttia.

Nyt kolme vuotta, kuusi kurssia ja yli tuhat kurssilaista myöhemmin voin todeta, että palautteen perusteella tavoitteet on täytetty. Olen kiitollisena ottanut vastaan kommentteja siitä, miten moni on löytänyt uinuneen luovuutensa uudelleen ja miten paljon iloa kurssit ovat tuoneet.

Kerran viikossa Taidepäiväkirjakurssilaisia kokoontuu maalaamaan yhdessä Zoomiin. Nämä maalaushetket ovat ollet valtavan suosittuja, parhaimmillaan maalaamassa on ollut yli sata henkilöä, eri puolilta Suomea tai jopa ulkomailta saakka! Aiheet ovat vaihdelleet laidasta laitaan, usein ne kumpuavat ihan jokapäiväisestä arjesta. Kestoaiheitakin on, muun muassa kiitollisuus ja empatia, joita harjoitellaan taiteen tekemisen avulla tämän tästä.

Yksinkertaiset asiat, kuten Taidepäiväkirja, ovat ihan parhaita.